Tokoa ja agia

Käytiin alkuillasta tekemässä seisomisia rotvallilla. Nyt pysähteli hyvin, mutta tepsutteli etutassuilla paikallaan. Tuo on oikeasti ärsyttävä ongelma palkan ajoittamisen kannalta, kun palkan pitäisi tulla mahdollisimman pian, mutta jos vähänkin ennakoi, tulee vahvistaneeksi sitä tepsuttelua. Yritä siinä nyt sitten kävellä normaalisti ja samalla katsoa sitä koiraa, millon pitäisi palkata. Sinkkolan vieressä otettiin vielä muutamia toistoja seisomisia seuraamisesta, alkuun tuli pari huonoja, sen jälkeenn hyviä, ei tosin täydellisiä. Lisäksi paikkamakuu 1 + 2 min, rauhallisesti makasi.

Illalla oli aksaa. Alkuun tehtiin keppejä, eka Ella juoksenteli pariin kertaan kujan ohi, joten levensin selvästi. Alkuperäinenkin sellainen, että Ellan olisi pitänyt osata, mutta onhan tässä nyt ollut muutama viikko taukoo kepeistä. Taidettiin kuusi onnistunutta toistoa tehdä, palkka joka kerta maassa. Nyt jos saisi otettua noi kepit tehotreeniin, niin ehkä ne saisi joskus valmiiksikin.

Rataa tehtiin kans. Piirroksessa on jotain hyvin todennäköisesti pielessä, en saanut täsmäämään esteiden suhteita, mutta idea varmaan tostakin selviää. Eka pätkä 1-17, toka pätkä Ellalla 20-26, se oli oikeasti pidempi, mut lyhensin alusta ja loppuun asti ei päästy.


Aku teki ekalla kierroksella tota ekaa pätkää, tokalla käytiin tekemässä vaan jotain pientä, kun ei mulla keskittyminen riittänyt sen kanssa muuhun. Nätistihän koirapoika ohjausta seurasi, mutta vauhti oli ihan olematonta, eikä Aku irronnut yhtään minnekään, ei sitä meinannut edes putkeen saada. Mut varsinkin ekalla kierroksella Aku oli ihan kamalan täpinöissään päästessään tekemään, ehkä se on tärkeintä, että koiralla on kivaa.

Ellan kanssa ekalla pätkällä ongelmat alkoivat kympin jälkeen, noihin pariin takaakiertoon en meinannut millään saada valssia väännettyä, jossain vaiheessa olin lopulta perseelläni maassa, kun en valssissa pysynyt pystyssä... Saatiin se sitten kuitenkin toimimaan, mutta sitten ongelmaksi muodostui putkeen 17 meno, Ella tunki väärään. Saatiin se kuitenkin lopulta toimimaan. Puomin kontaktit oli hienot. Tällä tai tolla tokalla pätkällä Ella tosin karkasi puomille ja loikkasi sitten mistä sattuu alas. On tehnyt saman pari kertaa aiemminkin, luvatta esteelle mentyään loikkinut surutta jostain alastulon puolivälistä.

Tokalla pätkällä taas tuo putkeen (26) meno tuotti taas ongelmia, Ella ei mennyt nytkään oikeaan päähän putkea, vaikka se edellisellä pätkällä tunki sinne väkisin. Ei mennyt oikein, vaikka miten hinkkasi. Ja hinkkasi vielä lisää. Jännä juttu. Katja sattui olemaan meiän lopputreenien aikaan paikalla ja saatiin apua tuohon. Ensinnäkään en ohjannut Ellaa oikein ollenkaan (kun en mielestäni ehtinyt ennen hyppyä vekkaamaan), päästin koiran vaan juoksemaan putkeen. Toisena ongelmana oli, ettei Ella pysy kädessä, vaan sinkoaa minne haluaa. Lopulta pilkottiin hommaa osiin, treenattiin käteen tulemista ja putkeen menemistä erikseen. Saatiin lopulta onnistuminenkin. Oli ehkä eka kerta ikinä, kun Ellan sai muuttamaan jo selväksi muodostunutta mielipidettään oikeasta putkenpäästä tukkimatta / kääntämättä pois väärää päätä.

En oikein vieläkään tiiä, pitäiskö itkeä vai nauraa. Usein kuulee juttua, kuinka koira jumittaa, mutta meillä jumittaa kyllä ohjaaja. Tiiättekö, silleen kun ei vaan tiiä, mitä tekisi, ja kysymyksiin haluaisi vastata korkeintaan "emmää vaan tiiä". Toisaalta auttoi, kun kerrankin saatiin tommonen tilanne laukaistua, mutta toisaalta tuli entistä epätoivoisempi olo, kun huomasi, miten noinkaan yksinkertaiselle ongelmalle en kykene tekemään mitään, vaan jumitun hinkkaamaan samaa uudestaan ja uudestaan. Eikä todellakaan ollut ensimmäinen kerta, yleensä mulla vaan menee hermot hinkkaamiseen ja annan vaikean kohdan olla. Ihan järjetöntähän ongelmien sivuuttaminen on, mutta jotenkaan mulla ei vaan ole keinoa puuttua niihin. Useimmiten en edes hahmota, mikä lopulta on oikeasti ongelmana. Kuulostaa varmaan epätoivoiselta, mutta kyllä meillä onneksi välillä menee paremminkin.

Tehtiin aika paljon toistoja ja Ellasta alkoi näkyä, ettei jaksa. Se karkasi hallin päähän ihmisiä moikkailemaan, toistojen välissä lähti haahuilemaan, vauhti hidastui ja irtoaminen huononi. Normaalistihan se ei treeneissä mitään tuollaista tee ja mähän meinaan vetää sitten heti ensimmäisestä oireesta paniikin "nyt se kyllästy, nyt se on pilalla, se ei varmaan ikinä enää haluu mun kanssa tehdä mitään". Nykyään kestän tuota vähän aiempaa paremmin, mutten vieläkään kovin hyvin. Alan palkkailla Ellaa varmuuden vuoksi väärienkin esteiden suorittamisesta, jottei se nyt vaan lopeta mun kanssa tekemistä ja agiliitämistä. Kirjoitettuna toi näyttää aika typerältä. Oon tässä nyt miettinyt, mitäköhän Ellalle toiminnallani opetan. Että kannattaa hei alkaa häröillä, niin rupee saamaan palkkaa melkein mistä vaan. Mut eihän se voi tommosta tolleen ketjuttaa, eihän?

Vaikka mulla on edelleen Ellan aksailujen suhteen pallo vähän hukassa, niin auttoi kyllä yllättävän paljon, kun Katja kertasi ihan semmosia perusasioita (virheitä ei toisteta, koiraa ei palkata sen tehdessä väärin jne.), joiden periaatteessa pitäisi olla ihan itsestäänselviä. Seuraavaksi otetaan tehotreeniin se käteen tuleminen, että saadaan se oikeasti ihan ehdottomaksi, vois auttaa Ellan ohjausta semmonen. Lisäksi voisin ehkä vähitellen alkaa käsittelemään Ellaa Ellana, enkä minään pissin-alleni-kun-ohjaaja-katsoi-pahasti-koikkerinarttuna.