Lääkärireissu

Ella kävi tänään eläinlääkärissä rokotuksilla sekä polvi- ja silmätarkastuksessa. Ihan suunnitelmien mukaan ei reissu mennyt, sillä eläinlääkärin vastaanotto ei löytynytkään sieltä, missä se aiemmin on ollut. Eipä ollut tullut mieleen paikan osoitetta tarkistaa... Soittelin kyselläkseni, mahtavatko ottaa meidät vielä vastaan, vaikka myöhästytään reilusti, ja suostuivathan ne.

Ella oli kovasti sitä mieltä, että silmiinsähän ei mitään tippoja laiteta ja vielä vähemmän annetaan eläinlääkärin katsella niitä. Se oli kuin vauhkoontunut villivarsa, loikki pystyyn ja rimpuili ihan tolkuttomasti. Polvien tarkistus ja rokotukset oli sen sijaan ihan jees. Ihan päinvastoin kuin Akulla, jonka kanssa silmätarkastus on ollut ainoa toimenpide, jonka se on nätisti antanut tehdä, siinä kun ei eläinlääkärin tarvitse koiraan koskea.

Suunnittelin käyväni tänään tokoa treenaamassa, mutta enpä saanut aikaiseksi. Vaikka periaatteessa olisi paljonkin motivaatiota treenata, niin toisaalta kyllästyttää kerrasta toiseen samanlaisina pysyvät treenit. Jo jonkin aikaa on ollut sellainen olo, että jotain vaihtelua pitäisi treeniin saada, tuntuu homma junnaavan vähän paikallaan. Mietin, pitäisikö unohtaa alokkaan liikkeet hetkeksi ja treenata kivempia juttuja. Meillä on melkein kaikki alon liikkeet semmosella "ihan ok"-tasolla ja tuntuu käsittämättömän vaikealta saada ne oikeasti hyviksi. Kyllähän noillakin ykkösen alosta saisi, jos kaikki liikkeet saataisiin suoritettua, mutta oishan se ihan typerää niitä tahallaan huonoiksi jättää. Esimerkiksi sitä liikkeestä seisomista ollaan hinkattu vaikka miten kauan, mutta eipä se vieläkään hyvä ole. Olisi ehkä syytä miettiä harjoittelutapaa uudestaan, kun nykyisellä systeemillä ei edistystä tapahdu. Tai sitten pitäisi vaan nostaa kriteeriä entisestään ja kertoa Ellalle, että se on mun mielestä oikeastaan aika paska, jos yksikään tassu liikkuu minnekään suuntaan käskyn jälkeen. Aika julmaa pientä koikkeria kohtaan.

Äh. Ellan kanssa on hirmu kiva treenata, mutta en mä kyllä sitä oikein kouluttaa osaa. En vaan ymmärrä, mitä sen päässä liikkuu, miks se tekee niin kuin tekee. Sen kanssa on ongelmia sellaisissa jutuissa, mitä ei ole Akun kanssa tarvinnut ajatella ollenkaan. Aku pysähtyy seisomaan ennen kuin saan käskyn loppuun, vaikkei me sitä olla mitenkään erityisesti treenattu. Se vaan osaa, se on pätevä, eikä se kovin helposti edes unohda asioita, vaikka välillä olisi taukoakin. Tänään Ellan rokotustodistusta kaivaessa osui Akun agikisakirja käteen ja melkein pääsi itku harmituksesta. Hitto, eka painitaan muutama vuosi motivaatio-ongelmien kanssa ja sitten kun koiraa alkaa agility kiinnostaa haistelua enemmän, rupee fysiikka pettää. Ehdittiin me sentään pari kisaa käydä niin, ettei tarvinnut pelätä koiran karkaavan radalta. Onneks Aku ei nykyään oikein irtoa tai juokse kovasti, muuten harmittaisi vielä enemmän. Paitsi että kyllähän se irtoaisi ja juoksisi, jos toisella tavalla treenaisi.

Ja nyt sitten tekis mieli lähtee sitä tokoa treenaamaan. Kello on melkein kymmenen ja ulkona pimeetä, joten eipä taideta lähteä. Niin joo, Ellan polvet on 0/0 ja silmät terveet.

Oli ehkä sekavin kirjoitus ikinä. Kaiken lisäksi sain taas kaiken kuulostamaan tosi surkealta, vaikka ei meillä mitään kamalaa ongelmaa noitten tokoiluitten kanssa edes ole.