Aku kävi tänään eläinlääkärissä, koska huomasin sunnuntaina Akulla reiän ikenessä. Vamma oli jo lähtenyt niin hyvin paranemaan, että mitään toimenpiteitä se ei vaatinut, mutta jos vaiva uusii, niin sitten pitää alakulmuria hioa, koska se on todennäköisin syy ikenen rikkoutumiseen. Antibioottiresepti saatiin tulehduksen varalta mukaan ja lisäksi ell käski raaputtaa hammaskivet parista hampaasta pois. Eläinlääkärille mentiin kävellen, kun matkaa on vain muutama kilometri. Aku yllätti kävelemällä koko matkan reippaasti edellä! Lenkkeilyhaluttomuus liittyy siis Ellan kanssa lenkkeilyyn, yksin Aku liikkuu oikein hyvin, vaikka ei hajujen perässä menekään.
Illalla tokoiltiin pesiskentällä, molemmat koirat mukana. Ellalle eka paikkamakuuta 2,5 min, sitten puolisen minuuttia. Hyvä oli. Seuraavaks seisomisia, niissä tapahtuu nyt jotain liikettä johonkin suuntaan, mutta tarkemmin en kyennyt määrittämään. Huomasin, että oon usein enemmän tai vähemmän kääntyneenä Ellaan päin noissa, sekin saattaa vaikuttaa jotenkin asiaan. Sitä koiraa vaan on vähän vaikea nähdä, jollei käänny katsomaan...
Luoksetuloja tehtiin tokassa erässä. Ekalla Ella tuli ensin viereen seisomaan, mutta kun en tehnyt mitään, siirtyi viereen istumaan vinoon, ja kun en vieläkään reagoinut, korjasi se oikealle paikalle. Kehuin, mutten palkannut muuten. Seuraavalla toistolla sama juttu, mutta korjasi nopeammin. Kolmannella ei jäänyt enää seisomaan, tuli viereen vinoon, muutaman hetken ihmeteltyään korjasi. Otin väliin pari lyhyempää ja sitten pidemmän, tuli suoraan oikealle paikalle. Seuraamisen käännöksiä oikealle ja vasemmalle hinkattiin kans, mulla on jostain syystä kamalan vaikea asetella jalkojani niissä. Täyskäännöksiin asti ei päästy, kun namit loppu kesken.
Akun kanssa tehtiin alon yksilöliikkeet (hyppyä lukuun ottamatta) läpi. Sen seuraaminen on hirmu helpon olosta, se on tiivis, mutta ei paina ja pysyy oikealla paikalla. Ellaan verrattuna tietyllä tavalla vaisua, mutta tokoseuraamiseksi varmaan ihan erinomaista. Maahanmeno ja luoksetulo hienot, seisomista ennakoi ja lopulta käskystä meni maahan, uusintayrityksellä hyvä.
Ai niin, mä keksin meiän tokoiluille tavoitteen: Suunnittelen treenit etukäteen ja treenatessa pidän ajatuksen mukana. Eli treenaamaan ei lähdetä ennen kuin tiiän, mitä oon menossa tekemään, ja treenatessa en tee mitään, jollen tiiä, mitä oon tekemässä. Noissa kahdessa kohdassa on ihan tarpeeksi tekemistä mulle, tässä mitään muita tavoitteita tarvita. Tähän tavoitteitten asetteluun ei mitään koesuunnitelmia tarvittu, saa nähdä tarvitaanko niitä treenien suunnitteluun. Ei välttämättä.
Näitä tekstejä ei taida jaksaa kovin moni lukea. Tai jos lukee, niin videoita ei ainakaan katso. Löysin nimittäin youtubesta tilastot videoista ja sieltä selvisi, että tän kautta ei videoita juurikaan ole menty katsomaan. Ei sillä, lähinnä itselleni muistiin treenejä kirjoitan, mutta menipä harkintaan blogien yhdistäminen ja tarkempien treeniselostuksen kirjoittelu wordin puolelle ihan vaan omaan tietoon. Kun nyt on jäänyt tuon toisen blogin päivittäminenkin kokonaan, niin vois olla ihan toimiva ratkaisu, jos kirjoittelis vähemmän, mutta mielenkiintoisempaa asiaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti