Aloitettiin kepeillä, kujan yritin laittaa samanlaiseksi kuin viime kerralla. Räpellettiin oikein urakalla, tosin samaa virhettä ei montaa kertaa tullut, vaan homma pissi vuorotellen eri kohdista. Alkuun yritin pitää kujan alun saman levyisenä kuin muunkin kujan, mutta eihän se Ella sinne sisään löytänyt, mun ollessa kujan oikealla puolella ei aluksi meinannut löytää helpotettunakaan. Pari kertaa tuli suunnilleen puolivälistä pois, ilmeisesti ei kestä kovin suurta vedättämistä kepeillä. Toistojen välissä se veti armotonta rallia lelun kanssa hallia ympäri, ei suostunut vaihtamaan edes toiseen samanlaiseen leluun. Viime treenien jälkeen jäi varsin hyvä fiilis keppien suhteen, mutta nyt tekis mieli lähinnä porua vääntää. Mulla oli täysin selvä ajatus, mitä oon keppien kanssa tekemässä, mutta enää siitä ei ole mitään jäljellä. Pitäis opettaa alotuksia, pitäis kaventaa kujaa, pitäis yhdistää muihin esteisiin, pitäis siedättää vedätykseen, pitäis miljoonaa muutakin asiaa. Ella räksyttää ja mulla leviää koko p*ska käsiin. Argh. Suorilla kepeillä se olisi oppinut pujottelemaan jo aikoja sitten.
Heidiltä kävin pöllimässä ratapiirroksen. Ekana pätkänä oli punaset pallurat, muttei Ellan kanssa tehty niitä, kun meni hermot keppien kanssa.
Tokan erän alkuun tehtiin vielä keppejä, kaks onnistunutta toistoo molemmin puolin. Ellan eka radanpätkä oli vihreät ympyrät. Keinulle asti sujui ongelmitta. Koska Ella kaikesta huolimatta on ilmeisesti oppimiskykyinen elukka, niin viime viikkoisesta poiketen se osasi jäädä keinun alastulolle, jolloin ehdin valssaamaan vitosen taakse. Valssista huolimatta (tai sen huonosta paikasta johtuen) Ella oli kovasti änkemässä kutoselle väärästä suunnasta. Saatiin se kuitenkin onnistumaan, kun itse kykenin sen valssin oikeaan paikkaan vääntämään. Lopussa ei mitään ihmeempiä, kivasti irtos ylimääräisenkin hypyn.
Vika pätkä oli siniset neliöt. Neloselta vitoselle kääntyminen tuotti suurta tuskaa. En saanut Ellaa ennen nelosta ollenkaan haltuun, se vaan tykitti epäröimättä hypylle 6/8 riippumatta siitä, yritinkö takaaleikkausta vai valssia 3 ja 4 välissä. Vieläkään en käsitä, miten se sen luki, koska kyseinen hyppy oli oikeasti varsin kaukana. Tehtiin erikseen lelun kanssa käteen tulemista kolmosen ja nelosen välissä, minkä jälkeen vitoselle kääntyminen onnistui tasan yhden toiston verran, sitten Ella sinkoili taas omiaan. Oikeasti tuli sellainen olo, että mulla ei ole mitään merkitystä Ellalle siellä radalla. Taidettiin tehdä neloselta vitoselle kääntymistä erikseen tai jotain, niin saatiin joku onnistuminenkin siihen. Radan lopussa ei ollut suurempia ongelmia, käännökset vaan vähän veny.
Jotain hyvääkin Ellan treeneissä oli: Kontaktit oli hienot ja alussa sain sen puomin sijasta putkeen. Noissa vähemmän tarkkaa ohjausta vaativissa kohdissa se pelitti ihan hirvittävän hienosti, eipä tarvi sitä paljoa esteille saatella. Ja Ellalla oli varmasti ihan tolkuttoman hauskaa, kuten myös mulla noissa kohdissa, missä sai antaa koiran edetä ihan itsekseen. Ongelmien vastapainoksi Ellan kanssa tulee radalla käsittämättömän hienoja hetkiä, kun se pienestä vihjeestä syöksyy täysillä esteeltä toiselle.
Aku teki punaset ja vihreet pallurat tuttuuun tapaansa rauhallisesti ja varmasti. Ei sen treenaamisesta oo ees mitään kirjotettavaa, se menee tasan sinne, minne ohjaan ja sen kanssa ehdin ohjaamaan ihan miten vaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti