Tänään oli Ellalla ohjelmassa misseilyä koikkereiden erikoisnäyttelyssä Riihimäellä. Matkaan lähdettiin eilen ja matkaseuraksi Ella sai maailman parhaan Pyryn, jonka vieressä se matkusti koko matkan oikein kauniisti. Nuo koikkerikakarat ovat kovin hellyyttäviä keskenään, kun ne niin kamalan kovasti tykkäävät toisistaan :) Yötä oltiin Hyvinkäällä Ellan kasvattajan luona, missä Ellalla oli seuranaan Luna-äiti ja "hoitotäti" Terra. Ella oli kovasti pieni ja viaton ja vaaraton koikkerinpentu ja vietti suurimman osan ajasta kyljellään möyrien ja kiljuen. Loppuillasta se sentään sai jo pientä leikkiä Terran kanssa aikaiseksi. Vähän levottoman yön jälkeen suunnattiin Riksuun, sinne Ella matkusti auton perässä vapaasti samassa tilassa Lunan ja Terran kanssa, ihmeen hyvin onnistui sekin.
Näyttelypaikalla Ella käyttäytyi hienosti, ei räksytellyt, eikä kovasti kiljunutkaan. Taisin muuten keksiä logiikan Ellan kiljumiseen. Se kiljuu tavatessaan sellaisia ihmisiä ja koiria, jotka ovat tuttuja pikkupentuajalta (muutama ensimmäinen kuukausi). Oikeastaan se ihan kuin taantuu sille pikkupentutasolle noissa tilanteissa, sillä ei pää kestä, kun on niin jännää ja kivaa ja kaikkea.
Kehässä pentunen esiintyi oikein kauniisti. Liikkui nätisti, seisoi rauhassa tuomarin kopeloitava ja malttoi arvosteltavana aika hyvin seistäkin, mutta jostain syystä tuomari saneli arvostelua tosi pitkään ja Ellalla alkoi tulla seiso-istu-seiso -sarjaa (teki muuten tosi hienosti, takajalat pysyi paikoillaan! :D). Harvoin tulee tapauksia, joissa olisin oikeasti eri mieltä arvostelun kanssa, mutta nyt jäi kaivelemaan lause, jossa sanottiin Ellalla olevan liian suorat kulmaukset. Eihän siinä mitään, jos ne sitä olisivat, mutta kun eivät ne ole. Kovin hyvä arvostelu ei muutenkaan ollut, oikeastaan jälkeenpäin ihmettelin, mistä edes se EH tuli.
Aku saapui myöhemmin näyttelypaikalle ja aika pian lähdettiinkin asemalle ja junalla kohti Joensuuta. Koirat nukkuivat oikein rauhassa koko matkan. Paitsi että Ella ehti pelästyttää yhden pikkutytön menemällä kauniisti hymyillen tervehtimään :D
Illalla poikettiin lenkin yhteydessä pesiskentällä, tarkoitus oli ihan pikkuisen tokoa ottaa. Ellalle pieni pätkä seuraamista ja jäävät. Seuraaminen oli ok. Vähän ehkä olisin toivonut tiivimpää, mutta tiedän, että jos se tuosta tiiviimmäksi menee, alkaa mun käveleminen olla vaikeaa ja sitten valittaisin siitä. En varmaan itsekään tiiä, mitä haluan. Jäävät meni arpomiseksi, parin väärän jälkeen laitoin Ellan tauolle ja otin Akun. Sen kanssa myös pikkuisen seuraamista sekä maahanmeno ja seisominen, kaikki oli hyvää. Sitten jatkoin Ellan kanssa, mutta arpominen jatkui, joten lähdettiin heittämään lenkki. Paluumatkalla kokeilin vielä noita jääviä, meni paremmin, mutta taas tuli pari väärää. Kokeilin, mitä tapahtuu, jos palkkaan Ellan namin sijasta kävyllä, mutta Ellaapa ei mitkään kävyt kiinnostanu nyt pätkääkään, namia se halusi.
Ärsytti aika kovasti, kun nyt taaskaan ei onnistunut, mutta tarkemmin ajateltuani tajusin, että ehkä tuohon oli syynsä. Ella ei ollut saanut aamuruokaa ollenkaan, joten sillä oli luultavasti kamala nälkä. Lisäksi se varmaan oli aika väsynyt reissusta. Nuo kaksi yhdistettynä voi hyvinkin aiheuttaa sen, että Ella tekee vähän mitä sattuu, kun ei jaksa keskittyä. Ehkä en siis nyt vielä masennu. Sen sijaan voisin opetella arvioimaan, milloin kannattaa jättää treenaamatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti