Epätoivo iskee

Käytiin aamusta tokoilemassa Sirkun ja Susun kanssa pesiskentällä. Oli jokseenkin masentavat treenit, yhtään mikään ei sujunut.

Paikkamakuuta tehtiin heti alkuun ensimmäisenä, koirien väli pari-kolme metriä, itse parinkymmenen metrin päässä Ellasta. Aika pian Ella alkoi näyttää hermostuneelta, koko olemus oli sellainen "toi kaveri on vähän jännä ja sille pitäisi varmaan kertoo, että olen vain pieni ja kiltti ja vaaraton koikkerinpentu, mutta mun pitäisi maata tässä paikallani, enkä nyt tiiä mitä pitäisi tehdä ja vähän alkaa ahdistaa". Vähitellen hivutti etupäätä Sususta poispäin ja lopulta sitten nousi seisomaan, käskin sieltä kaukaa takaisin maahan, totteli. Jossain välissä kävin palkkaamassa, mutta sitten nousi uudestaa, taas käskystä lakosi maahan. Tuon jälkeen tajusin sentään lyhentää etäisyyttä koiraan ja palkkailla useammin, loppu sujuikin hyvin. Eipä ole Ellalta tommosta käytöstä paikkamakuussa aiemmin näkynyt, vaikka hirvittävän suuri tarve sillä on tiettyjä koiria mielistellä.

Otettiin paikkamakuuta uudestaan vielä myöhemmin, koirien väli oli nyt ehkä pari metriä pidempi kuin ekalla kerralla, mun etäisyys koiraan sama. Palkkailin pari kertaa suht lyhyellä aikavälillä, sitten otin reilun parin minuutin pätkä. Ihan erilaista makuuta kuin ekalla kerralla, Ella oli paljon rauhallisempi. Korvat oli kyllä luimussa, mutta muuten pentunen oli melkein normaali.

Voi olla, että tuo koirien välimatka Ellan makaamiseen vaikuttaa, mutta suurimpana syynä ongelmiin oletan olevan sen, että makuu tehtiin heti Susun tultua paikalle. Näyttää siltä, että Ellan pitäisi saada vähän tarkkailla toista koiraa ennen kuin joutuu sen viereen makaamaan. Koko treenien aikana Ella ei siis Susua tervehtimään päässyt, mutta kauempaakin katselu tuntui sitä rauhoittavan. Pidemmällä tähtäimellä en tuosta paikkamakuusta hirvittävän huolestunut ole (kiitos Akun, Ellan ongelmat tuntuvat varsin pieniltä), mutta tämän hetken tilanne ahdistaa hitosti.

Muutakin treenattiin, mutta kuten jo todettu, mikään ei sujunut. Seuraamisessa Ella edisti jonkin verran ja alkuun oli pysähdyksissä perusasento ihan hukassa, jäi useammankin kerran seisomaan. Lisäksi hommaan tuli kummallista vikinää mukaan. Hetken päästä rupesi kuitenkin pelittämään varsin kivasti. Käskytettynä siis tehtiin, se ei näyttänyt ongelmia aiheuttavan. Liikkestä maahanmeno oli hukassa, seisomaan jäi. Ja sitten jumittu ihan täysin, ei auttanut oikein mikään. Lopputreenistä sain jumituksen laukaistua, sitten meni maahan taas hyvin. Luoksetulo muuten ok, mutta lopun perusasento puuttui, jäi seisomaan siihen johonkin sivulle.

Oikeastaan nuo kaikki virheet oli vähän samaan sarjaan kuuluvia, jonkinlaista keskittymiskyvyttömyyttä ja palkan kyttäystä. En muista, kirjoittelinko torstain agitreenien jälkeen mahdollisesta nälän ja aivojen käytön välisestä yhteydestä, mutta sellaista epäilen Ellalla olevan. Isoisoisäänsä ei kuulemma voinut nälkäisenä viedä agiradalle, koska energian säästämiseksi se sammutti aivotoimintansa ja keskittyi juoksemiseen. Olen jo pidempään epäillyt, että Ellalla on samaan taipumusta ja torstaina epäilyksen vain vahvistuivat, kun Ella oli aamuruuan saanut normaalia aiemmin, eikä sen jälkeen ollut syönyt mitään. Tänään se ei ollut saanut aamuruokaa ennen treenaamista ja jälleen aivotoiminta näytti vähän heikolta. Eihän se tokotreeneissä juoksemiseen keskity, mutta varsinkin noi vajaat perusasennot vaikuttaa vähän semmoiselta mistään-en-tajua-mitään-mut-kohta-varmaan-lentää-palkka -kyttäykseltä. Pitäisi saada jotkin treenit ajoitettua niin, ettei ruuasta ole kovin kauaa aikaa, niin voisi asiaa testata. Helppohan se olisi, jos ongelmat noin pienellä asialla ratkeaisivat, mutta enpä kuitenkaan uskalla siihen uskoa.

Tuo jumitus ihmetyttää mua edelleen. Vähitellen alan ymmärtää, että kun Ella jumittaa, niin sitten se jumittaa. Liikkeen jankkaaminen ei siinä vaiheessa hyödytä yhtään mitään, jumittaa vaan lisää. En oikein tiedä mitä tuo jumitus on, mistä johtuu ja mitä tarkoittaa. Ella vaan on joko tekemättä yhtään mitään tai sitten tekee ihan mitä sattuu, mutta erityisen paineistuneelta se ei näytä. Leikkiinkin Ella lähtee heti ja jumituksen lauettua se saattaa tehdä jumituksen aiheuttanutta hommaa oikein hienostikin. Ja kun ei tuommoista ilmene esimerkiksi agissa ollenkaan. Tai no, ne useampi kuukausi sitten tapahtuneet keppijumitukset oli ehkä samaan sarjaan kuuluvia.

Mulla on tällä ajatukset ihan solmussa tuon tokon suhteen, en oikein löydä sitä juttua, mikä hommassa mättää. Motivaatiota Ellalla on, taitoakin sillä on. Se on tehnyt kaikista noista liikkeistä niin paljon onnistuneita toistoja, etten usko ongelman olevan ainakaan pelkästään siinä, etteikö se osaisi. Yksi asia on kuitenkin selvä: treeneistä puuttuu kaikki hauskuus tällä hetkellä. Toko ei tunnu nyt erityisen kivalta, mutta silti mulla on pakottava tarve treenata. Treenata, kunnes liikkeet alkavat toimia. Voi olla, että sillä mennään vaan enemmän metsään, mutta jos koira ei oikein tee, niin eikös silloin treenaamisen pitäisi parantaa tilannetta?

Mulla loppui eilen kesätyöt ja tänään meidän piti lähteä mökille, mutta Ellan tassuvammat (joita siis on hotspotiksi veikkailtu, mutta itse en oikein siihen usko) peruuttivat reissun. Harmittaa, mutta ei tuntunut kovin mielekkäältä reissata 400 km päähän päästäkseen muutamaksi päiväksi vahtimaan, ettei Ella mene järveen. Takajalkojen haavat näyttävät jo selvästi paremmilta, mutta etutassusta on ihon pinta vielä vähän rikki. Tosi tylsään aikaan nuo haavat tulivat, kun helteet on kamalat ja kiva olisi koiraa päästä uittamaan, mutta eipä uskalla ottaa riskiä, että nuo tuosta pahenisivat.