Ellan kanssa käytiin iltalenkin yhteydessä tokoa treenaamassa pesiskentällä. Olis voinut jättää treenaamatta. Alan olla kyllästynyt alon liikkeitten hinkkaamiseen, mutta mulla on joku pakkomielle niitä treenata, vaikka tällä menolle siitä ei mitään hyötyä ole. Yksi luoksetulo, se oli hyvä. Seuraaminen alkuun ihan ok, lelupalkan jälkeen alkoi tulla vähän pomppimista mukaan. Jääviä tehtiin seuraamisesta, seisomista lähinnä. Se ei nyt tänään taas pelittänyt: Ella hiippaili perässä ennen pysähtymistä ja tuli vastaan, kun palasin luo. Kun seisomisen hinkkaamisen jälkeen yritin ottaa maahanmenoa, tuli siinäkin seisomista.
Treenaamisen jälkeen lenkillä Ella karkasi vastaantulevan koiran luo. Oli jo kolmas kerta parin kuukauden sisään, joten kohta saa Ellakin lenkkeillä ihan vallan hihnassa. Sillä on nyt ollut semmosta rasittavaa uhmaamista sekä mua että muita koiria kohtaan, ihan kuin testaisi, miten pitkälle saa mennä. En oikein ymmärrä, mitä se yrittää, koska sitten kun sitä joku oikeasti komentaa, on se taas niiiiiin pieni, kiltti, viaton ja nöyrä koiralapsi. Joka pissaa allensa, jos liian kovasti sanoo. Silti sekään ei pysy lapasessa. On hei tosi hyvät fiilikset taas.
Akun lenkkeilyinnostus on vieläkin hukassa, tänään se ei olisi halunnut iltapäivällä lähteä ulos ollenkaan. Ulos päästyään se kulkee reippaasti niin kauan kun ollaan sellasessa paikassa, jossa ei muutamaan päivään olla lenkkeilty, samoja lenkkejä se ei jaksa päivästä toiseen kiertää. Täällä on tosi hyvin lenkkireittejä, mutta ei tunnu Akulle nekään nyt riittävän. Akulla oli illalla ohjelmassa noin niin kuin vaihteen vuoksi paikkamakuuta lähikentällä, taas joku 25 min. Hankin sille 15 m pitkän liinan, jotta voin kuvitella sen olevan hallinnassa, vaikka olisin kauempanakin. Ohi meni kolme koiraa: yksi pururadan puolella, sitä Aku katsoi taas sen verran, että ilmeestä näin siellä jotain olevan. Yksi snautseri ja yksi sakemanni meni ihan tietä pitkin, olin ehkä 13 m päässä Akusta ja koirat meni selkäni takaa parin metrin päästä. Snautseri ohitti kauniisti, sitä Aku vähän katsoi ja terästäytyi, mutta ei muuta. Sakemanni veti koko ajan Akua kohti ja mun kohdalla haukkui niin, että itse pelästyin. Ja mitä teki Aku? Makasi korvat luimussa paikallaan mua tuijottaen ja vinkui vähän. En enää tiiä, mitä tähän pitäisi kommentoida.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti