Eilen illalla käytiin Katjan ja kelpityttöjen kanssa lenkillä, jonka jälkeen Aku harjoitteli paikallaan pysymistä pesiskentällä. Aku makasi yksinään, Katja käveli muiden koirien kanssa ympärillä. Palkkailin usein, alkuun pysyin suht lähellä, lopuks kävin muutaman kerran kauempana. Alussa Aku pysyi aika rauhallisena, sitten vinkui ja lopulta alkoi ilmeisesti haava häiritä ja sen nuolemiseksihan homma sitten meni.
Tänään tokoilin illalla molempien koirien kanssa pesiskentällä. Aku aloitti ja oli ihan hirmuisen innoissaan. Tehtiin seuraamista ja jäävät. Seuraamisen paikassa oli pientä epätarkkuutta, varsinkin käännöksissä lähti irtoamaan. Maahanmeno onnistui heti kerrasta, mutta seisomisessa tarjosi sitä maahanmenoa useammankin kerran. Kun seisominen kerran oli onnistunut, ei käskyjen erottamisessa ollut enää mitään ongelmaa. Toisessa erässä seuraamista, otettiin vaihteeksi askeleita sivulle ja taakse sekä käännöksiä paikallaan. Aku tykkäsi kovasti ja oli hirmu pätevä. Tuppasi kyllä perusasennoissa jäämään seisomaan, mutta siitä voisin melkeinpä syyttää leikkaushaavaa.
Ellan osalta tokotreenit voi tiivistää näin:
Jaa kuka? Jaa missä? Jaa mää vai? Jaa mitä? Jaa mitä se tarkottaa? Tätäkö? Ai ei? Entä tätä? Ai ei sitäkään? Eiku se olikin se sama juttu, emmää sitten tiiä...
Voi huoh. Ella on ehkä vähän tyhmä. Tai sitten me ei vaan ymmärretä toisiamme näissä tokojutuissa. Tai sitten se ei vaan kykene keskittymään aivojensa käyttämiseen. Tai sitten mä en vaan osaa kouluttaa koiraa. Kovasti innoissaan Ella on tekemässä kaikkea, mutta välillä tuntuu, että sillä keikkuu yksi suuri kysymysmerkki pään päällä. Tuntuu, että se ei vaan tajua. Mulla alkaa pientä turhautumista puskea esiin ja sitä melkeinpä vain lisää se, että ihan treenattavissa nuo asiat ovat. Ja kun koira vieläpä kestää sitä treeniä, se jaksaa toistoja hurjan paljon enemmän kuin Aku. Onneks Ella on niin hauska koira, että sen kanssa jaksaa treenata.
Tehtiin seisomisia vapaamuotoisesta mukana kulkemisesta. Onnistui ja ei onnistunut, maahanmenoja tarjosi väliin. Luoksetulon odottamista treenattiin myös, se on kovasti vaikeaa pienelle koikkerille. Ekalla lähti tulemaan luo kun olin kääntynyt, toisella nytkähti, muttei lähtenyt. Sen jälkeen muutama onnistunut toisto niin, etten nähnyt sen liikkuvan, en toki tiedä, mitä teki, kun kävelin poispäin. Toisessa erässä taas odotusta ja pari luoksetuloakin. Hitaita, mutta sentään laukalla, nätisti sivulle. Enempää ei tehtykään, kun Aku tajusi voivansa nuolla haavaansa sillä välin kun treenaan Ellan kanssa, enkä pysty sitä samalla vahtimaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti