Ella tokosi, Aku aksasi

Ella pääsi iltapäivällä Siriuksen kanssa lenkille ja samalla vähän tokoiltiin. Seuraamista tehtiin lelulla ja namilla. Lelun kanssa seuraaminen (videolla) oli rumaa, pentu seilasi, poikitti, hyppi. Namin kanssa huomattavasti siistimpää, paikka pysyi paljon parempana ja tiiviimpänä, mutta ei sekään täydellistä ollut. Pitäisi nyt vaan malttaa vahvistella oikeaa paikkaa lyhyillä pätkillä, selvästi alkaa homma hajoamaan, kun pitempää tehdään. Ihan kätevää ois sekin, jos oppis itse kävelemään... Noutoa tehtiin kans. Eka sivulletuloa kapulan kanssa metallilla, sitten hakemista, sen jälkeen noita kahta yhdistettynä. Palautus valtaosin ravilla, välillä laukkasikin, mut oli normaalia hitaampi. Puulla samaa juttua, sillä palautti laukalla.

Akulla oli illalla agilitya, tehtiin alla olevia pätkiä medeillä (kuva pöllitty taas Heidiltä).


Pitkästä aikaa kuvattiin videolle Akun menoa, koska halusin nähdä, miten se noi medit hyppii. Tarpeeksi kauan kun sitä hyppimistä hidastuksella tuijottaa, alkaa siinä kaikkea kummaa näkemään, mutta ihan oikeasti hyppy näyttää aivan normaalilta. Radalla eniten vaikeuksia tuotti aan alla olevaan putkeen meno, Aku olisin halunnut mennä aalle. Tummien numeroiden 5-8 ei ollut kamalan sujuva, mikä luultavasti johtui siitä, että juoksentelin kutosen taakse Akua odottelemaan, enkä osannut ohjata sitä hyvässä kulmassa hypylle. Muuta ihmeellistä ongelmaa ei tainnut olla, lähinnä sitä perinteistä myöhässä olevaa ohjausta ja ihmeellistä säätämistä. Kokonaisuudessaan mun ohjaaminen näyttää videolta katsottuna tosi löysältä ja sellaistahan se onkin. Aku on vähän turhankin helppo ohjattava, se menee oikeille esteille huonollakin ohjauksella, vauhti siltä vaan siinä menee. Ella tuntuu sitten aina entistäkin vaikeammalta ohjattavalta, kun sen lisäksi, ettei se vielä paljoa osaa, sitä pitää vieläpä ihan oikeasti ohjatakin...