Aku aloitti, tehtiin siis tuota rataa, hypyt medinä. Kuvittelin, että vetästään rata pariin kertaan läpi ja ollaan tyytyväisiä, en oikeastaan edes kummemmin miettinyt, miten Akun ohjaan. Rataapa ei vaan vetäistykään läpi ihan tosta noin vain. Tai joo, kyllä päästiin menemään kaikki esteet ihan oikeassa järjestyksessä ja niin edelleen, mutta kovin sujuvaa meno ei ollut. Lopulta saatiin joku kelvollinen suoritus, kun väänsin tarpeeksi ahkerasti valsseja joka hiton väliin. Akun vauhti ei ollut parhaimmillaan, oli vähän tahmeeta, vaikka koirapoika innoissaan olikin. Luultavasti paremmalla palkalla olisi saanut vauhtia tassuihin, mutta mulla ei ollut muuta kuin nakkeja mukana.
Toisella kierroksella Aku tokoili, tehtiin alokkaan yksilöliikkeet läpi, kun huomenna olisi luvassa möllitokoilua, jos vaan kyyti paikalle järjestyy. Seuruussa piti naukua ja moukua innosta, mutta muuten hyvää. Liikkeestä maahan ok, liikkeestä seisomisessa tarjosi aluksi maahanmenoa, mutta keskityttyään osasi ihan kuunnella ja tehdä oikean liikkeen. Luoksetulon perusasento normaalia väljempi, mut periaatteessa ihan ok. Hypyssä liikkui takapää kun palasin luokse, sitä seisomista reenailtiin siinä sitten vähän enemmänkin. Eli eipä mitään uutta, aika samassa kunnossa liikkeet ovat kuin aiemmin, mitä nyt seuruussa pitää vähän äännellä...
Ella teki tota samaa radanpätkää, hypyt 25 cm. Ellan mielestä nelonen oli ihan turha este ja juoksi kolmoselta suoraan putkeen. Seiskaakaan ei olisi tarvittu mihinkään ja kympinkin olisi voinut ohittaa, irtoaminen 12:lle oli mahdotonta. Siinäpä tiivistettynä kaikki ongelmakohdat, joita kaikkia ei saatu ollenkaan sujumaan. Tuota säätämistä on taas videolla (josta en koostetta viitsinyt tehdä, koska on niin pätkittäistä, enkä itsekään kestä katsoa sitä sekoilua), joten en jaksa tähän nyt tarkempia analyyseja vääntää. Ellan nopeus, sen valikoiva irtoaminen ja mun hitaus on aika onneton yhdistelmä. Hypyille irtoamista pitää vain opetella ja lopulta päädyinkin noiden neljän hypyn keskelle pyörittämään Ellaan hypyillä ympyrää, parin toiston jälkeen se kykeni jo irtoamaan sen verran, ettei tarvinnut ihan viereen saattaa.
Toisella kierroksella Ella teki 9-12 suoran päässä olevalle lelulle, hienosti irtos ja lujaa meni. Loppuun kontaktia. Pari ekaa kertaa tuli niin vauhdilla, että toinen takajalka tippui maahan (en kelpuuttanut sellaista), sen jälkeen tuli hyviä suorituksia. Itse en liikkunut, mutta vaihtelin paikkaa, sivusuunnassa olin korkeimmillaan 6 m päässä. Jos jäin kovasti taakse, Ella kääntyi etupäällä vähän vinoon, mutta piti takajalat kuitenkin paikoillaan. Tuollaisen vielä sallin, mutta pitää nyt muistaa pitää kriteeristä kiinni, ettei ne takajalat lähde sieltä mihinkään, ettei ne kohta ala tippua kontaktilta pois pennun kääntyessä.
Pakko tähän vielä todeta, että mun asenne on ihan perseestä, taas vaihteeksi. Tän päivän treeneistä tuli vähän sellainen olo, että Ellalla ei ehkä lopussa ollut ihan samanlaista intoa kuin aiemmin ja luulen sen johtuvan ihan musta itsestäni. Huomasin videolta, että oon Ellan kanssa radanpätkää treenatessa tosi huolimaton monesta asiasta. Palkkailen silloin kun muistan ja miten sattuu, säädän jotain pätkää ilman ajatusta, enkä oikeasti mieti, mihin pyrin. Sama juttu Akun kanssa tehdessä. Olen saman huomannut aiemminkin ja vaikka periaatteessa tiedostan asian, en saa sille mitään tehtyä. On helppoa olla välittämättä asiasta ja jatkaa sitä järjetöntä säätämistä, kun sen ikävämpiä seurauksia ei heti näe. Tarvis varmaan saada joltain ulkopuoliselta palautetta asiasta, jotta sen oikeasti tajuaisi, omat havainnot on turhan helppo sivuuttaa, kun ne ei mieleisiä ole. On se kumma, kun ei saa itse päähänsä taottua tiettyjä asioita, vaikka vallan hyvin tietää, mitä seuraa, jos koiraa ei palkkaa ja samoja pätkiä hinkkaa miljoonaan kertaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti