sunnuntai 7. helmikuuta 2010

Sunnuntaitreenit

Koikkerilasta eivät paljoa päivän matkustelut tai eilisen pentuetapaamiset väsyttäneet, kun agikiitämään pääsi.

Alkuun tehtiin keppejä, tällä kertaa olin päättänyt käyttää namialustaa kujan päässä palkkana. Ajattelin, että kun siellä kujan päässä on Ellan mielestä parasta mitä se tietää, kujasta tulee entistä kivempi ja namipalkalla pystyn ehkäisemään jumituksen, kun voin ottaa sen toisella namilla haltuun heti kun se namialustalta on namin syönyt. Ekalla kerralla Ella juoksi kujan ok, muttei mennyt alustalle, vaan kääntyi hakemaan multa palkkaa. Tehtiin siinä välissä muutama suora namialustalle juoksutus ilman mitään esteitä muistutukseksi homman ideasta ja jatkettiin sitten pari toistoa kujalla. Härnäsin Ellaa pitämällä kiinni siitä ja hokemalla "missä nami, missä nami?" ennen kuin päästin sen juoksemaan. Kyllähän se siitä läpi laukkasi ja söi namin, mutta vauhti oli selvästi normaalia hitaampi. Vaihdoin namialustan leluun ja vauhti parani huomattavasti, tehtiin pari toistoa ja lopetettiin siihen.

Oon nyt vähän ihmeissäni. Ella, tuo ehkä maailman ahnein koira, ei juoksekaan täysiä namiensa luo. Kun aloitettiin kujan opettelu, en halunnut namialustaa käyttää, koska aiemmin Ellaa ei namin jälkeen lelu kiinnostanut ja aattelin, että aina voidaan siihen namiin vaihtaa, jos lelu ei toimi. Mieluummin siis opetin Ellan juoksemaan maassa olevan lelun luokse kuin lätkäisin namialustan kujan perään. Nyt kun sitten alkoi tuntua, että namialusta olisi helpompi käyttää, niin sepä ei sitten toimikaan niin kuin olin kuvitellut. Ei tän näin pitänyt mennä! Toki on vielä vaihtoehto, että namialustalle juoksentelu paranee, jos sitä enemmän tekee, mutta tänään homma ei kyllä lainkaan lupaavalta vaikuttanut. Namit ei nosta Ellan kierroksia samalla tavalla kuin lelu, mikä sitten näkyy vauhdissa. Ellasta tuli namialustan kanssa treenatessa oikeastaan Aku mieleen, se meni sillee ihan kivasti, mutta sitä Ellalle tyypillistä raivoa ja täysillä tekemistä ei näkynyt.

Keppien lisäksi tehtiin tommosia:
Rimoista osa hyppyjen jalkojen päällä, osa 25 cm. Eka tehtiin tota vasemmanpuoleista, lähinnä pätkää 1-3 molemmilta puolilta niin, että putkella leikkasin takaa. Tota toista pätkää myös molempiin suuntiin. Ei niissä mitään ihmeellistä ollut, välillä Ella meni oikein, välillä ei, sit vaan jatkettiin eteenpäin. Ella kyllä menee, kun sen tarpeeksi tarkasti ohjaa, mutta mun mielestä sen pitäisi mennä vähemmälläkin. En siis tarkoita, etteikö koiraa pitäisi ohjata tarkasti, mutta mielestäni koiran pitäisi hakea niitä esteitä itsekin, eikä olla riippuvainen siitä, näytänkö jokaisen esteen ihan siitä vierestä. Mieluummin siis opettaisin koiran irtoamaan esteille kuin opettelen itse viemään sitä nenästä vetäen niille.

Treenattiin tossa noitten kuvioitten yhteydessä myös lähdössä odottamista. Alkuun Ella ei tuntunut tajuavan, mikä on homman nimi, mutta keksittyään jutun jujun pysyi ihan kivasti. Tässä tuli taas ongelmia palkkauksen kanssa. Paikallaan pysymisestä palkkasin tietenkin nameilla, mutta kun sitten vihdoin tehtiin jotain pätkää, yritin palkata lelulla, mutta sepä ei kelvannut. Palkkasin namilla ja lähetin Ellan putkeen, sitten olikin leikkiminen taas hauskaa. Kerran yritin palkata odottamisesta lelulla, ja hyvin Ella palkkautuikin, mutta lelu nostaa kierroksia niin kovasti, että sitten taas odottaminen on vaikeaa. Namipalkalla odottaminen sujuu, mutta silloin myös radan tekeminen on vähän löysää. En tiedä, voiko tuon ikäiseltä pennulta edes vaatia, että se odottaisi rauhassa, mutta luvan saatuaan painelisi täysiä radalla. Luultavasti treenataan lähtöjä nyt erillään muista jutuista ja katsellaan myöhemmin, josko niitä saisi yhdistettyä.

Kokonaisuudessaan Ella pelitti oikein kivasti. Haahuilut pystyin estämään kutsumalla Ellan luokse ja palkkaamalla namilla, sillä nyt Ella kykeni leikkimäänkin tossa tilanteessa myös namipalkan jälkeen. Ella myös toi lelua mulle revittäväksi aika paljon, eikä jäänyt sen kanssa ihmettelemään. Välillä Ella kuumui aika kovasti, meni semmoiseksi räksyn-räksyn-loikka-loikka -sinkoiluksi touhu. Toisaalta vähän arveluttaa, millaiseksi touhu ajan kanssa menee, mutta vielä en haluaisi tuota toiminnanhalua rajoittaa, kun nuo kierrokset saa halutessaan aika helpolla alas ja mieluummin hillitsen tuollaista kuin yritän saada koiraa innostumaan tekemisestä.

Ei kommentteja: