Ella kävi sunnuntaina heti aamusta näyttelemässä ja olin kovin tyytyväinen ipanan esiintymiseen. Meidän "treenaaminen" rajoittui siihen, että parina iltana seisoskeltiin ja ravailtiin olohuoneessa näyttelyhihnassa ja sitten katsoin muutamaan kertaan pennun hampaat sen seisoessa, mitään pöydällä oloa ei tullut mieleenkään harjoitella. Mun mielestä näyttelyitä varten treenaaminen on vaan niin äärettömän tylsää puuhaa, etten saa itseäni mihinkään näyttelykoulutukseen raahattua. Vähän jännitin, mitä hommasta olemattomalla treenaamisella tulee, mutta hienosti pentu homman hoiti. Ilmoittautumishallissa ipana räksytti kaikelle, mutta näyttelyhallissa se osasi jo käyttäytyä paremmin. Vähän taisi pentua jänskättää kun piti tungoksessa nöffilauman läpi kulkea, muuten pentunen oli mukavan rennon ja itsevarman oloinen. Kehään Ella meni häntä pystyssä ja esiintyi hurjan kivasti. Tuomari otti pennun pöydälle, mutta eipä Ella siitä ollut moksiskaan, seisoskeli kaikessa rauhassa. Ella oli tuomaria kohtaan utelias, muttei mitenkään yli-innokas, tyytyi vaan nuuhkaisemaan kättä. Hampaiden katsominen oli pennusta selvästi vähän ikävää, mutta siinäkään ei mitään ongelmaa sinänsä ollut ja muuten Ella ei kopeloinnista välittänyt ollenkaan. Liikkeensä se esitteli oikein nätisti ja seistäkin malttoi kun ymmärsi, mikä on homman nimi. Tuomari kehui Ellan liikkeitä ja tykkäsi kovasti pennun esiintymisestä, oli kuulemma mukavan reipas ja iloinen :)
Ella pääsi hienosta näyttelemissuorituksesta palkinnoksi agiliitämään. Pentua ei paljoa aamun näytelmät painaneet, vaan meno oli hurjaa. Varsinaisia treenejä ei ollut, paikalla oli vaan Mari ja Pyry meidän lisäksi, joten kivasti ehdittiin kaikkea tehdä.
Aluks tehtiin hyppy - hyppy - s-putki - hyppy. Putken pää oli ohjaajasta katsottuna sivusuunnassa kauempana kuin hypyt, koiraa piti vähän omalla liikkeellä työntää putkeen, jollei se itse sitä hakenut. Ellaa en paljoa ehtinyt työntämään, muutan kerran meni ohi, mutta välillä haki putken hirmuisen hyvin. Tokassa erässä jatkettiin samaa, siinä Ella keksi heti ekan hypyn jälkeen singota putkeen välittämättä pätkääkään siitä, mihin sitä ohjasin. Toisena ongelmana oli Ellan hyppääminen. Se loikkii ihan miten sattuu ja rimat roiskuu. Näytti kuulemma siltä, että Ella tekee vähän sinne päin, kun hypyt on vain 25 cm, eikä sen juurikaan tarvitse hypätä yli päästäkseen. Tehtiin sitten kokeeksi muutama kerta parilla 35 cm hypyllä, niillä Ella tuntui keskittyvän paremmin. Ihan epätoivoista touhu kuitenkin oli, kun Mari piti Ellaa parin hypyn takana ja menin itse hyppyjen taakse Ellaa kutsumaan. Ekan hyppäsi hyvin, mutta lähti heti ekan hypyn alastulon jälkeen seuraavaan hyppyyn, minkä seurauksena laskeutui tokan hypyn päälle. Oon tässä asiaa miettiessäni jo panikoinut, että sillä on nyt jotain vikaa näössä/jaloissa/selässä/jossain muussa hyppäämiseen vaikuttavassa paikassa, mutta ehkä en nyt kuitenkaan heti yhden kerran jälkeen hanki itselleni ahdistusta asiasta. Ella on kuitenkin vasta kahdeksankuinen pentu, jonka hahmotuskyky ja kropan hallinta toivottavasti vielä kehittyvät. Tuntuu, että Ellalla liikkuu jalat nopeampaa kuin järki, pentu vaan painaa menemään, eikä hirveästi eteensä katso. Itsekseen lelun kanssa hypellessään rimat pysyvät lähes poikkeuksetta ylhäällä. Videolle sitä hyppimistä pitäisi saada, niin näkisi paremmin, mikä siinä mättää. Toisaalta en tuota 25 cm korkeampaa halua vielä suuremmin hypyyttää, mutta toisaalta 25 cm hypyt ovat niin matalia, että niiden perusteella ei ehkä mitään suuria johtopäätöksiä uskalla tehdä. Seuraillaan tilannetta ja mietitään koulutussuunnitelmaa sen mukaan ja yritettään puuttua asiaan ennen kuin roiskimisesta tulee tapa.
Tehtiin myös toista hyppy-putki-hyppy -kuvioo niin, että putken päätä piti vähän hakea, se ei näkynyt ihan suoraan hypyltä. Ella kuitenkin haki putken ja irtosi sinne hirmu kivasti, lopussa sain jäädä melkein paikalleni seisomaan. Lisäksi oli hyppy-muuri-hyppy-hyppy -suora, eka ja vika hyppy 25 cm, muuri mininä ja kolmannen rima siivekkeiden jalkojen päällä. Ekalla kerralla Mari oli lelun kanssa suoran päässä, tokalla heitti lelun ennen vikaa hyppyä ja sitten lelu oli mulla. Kun palkka oli mulla ja lähdettiin samaan aikaan, Ella meni kaks-kolme estettä hyvin, mut sit käänty mua katsomaan. Koko suora onnistui, kun takaakierrätin Ellan ekalle hypylle, jolloin sain vähän etumatkaa. Tässäkin auttaisi, jos koiran voisi jättää lähtöön odottamaan. Ja sitä lähdössä odottamista auttaisi, jos sitä joskus treenaisi... Mitään ongelmia ei hypyillä ollut, rimat pysyivät ylhäällä. Ella palkkaili itseään tekemällä lähes joka kerran jälkeen suoraa takaisinpäin lelun kanssa, minkä jälkeen se palasi muurille, tiputti lelun muurin viereen ja odotti että tulen sen siitä hakemaan. Hassu lapsi :)
Vikassa erässä tehtiin jokunen toisto rengasta hihnassa namialustalle. Kerran estin suorituksen, kun näytti, että saattaisi livahtaa sivusta, muuten oikein hienoja ja innokkaita toistoja ilman mitään epäröintiä. Puomin kontaktia tehtiin myös. Mun liikkumista Ella ei vielä kestänyt, vaan tuli läpi, mutta muuten teki hienosti. Vaihtelin omaa paikkaani, välillä olin takana, välillä sivulla tai etuviistossa. Sivusuunnassa sain ottaa jo jonkun pari metriä etäisyyttä.
Jossain vaiheessa käytiin keinuakin paukuttelemassa. Mun on välillä hirmu vaikea tollasissa tilanteessa lukea Ellaa, kun siitä ei aina kovin selvästi näe, onko se vaan vakavasti keskittynyt namiin vai ahdistaako sitä. Kerran Ella hetken aikaa näytti vähän paineistuneelta, mutta se meni ohi, kun sai namia taas suuhun. Muuten se tuntui vaan keskittyvän namin syömiseen.
Ellalla oli asenne taas kohdallaan, mitään jumitukseen viittaavaakaan ei näkynyt, kaikkea muuta. Pentu kävi varsinkin alussa hurjan kuumana, se oli ihan hullu. Vielä toistaiseksi hulluus on vain positiivista, mutta vähän alkaa jo arveluttaa, kun kierrokset tuntuvat joka kerralla nousevan. En oikein tiedä, pitäisikö touhua alkaa jo rauhoittamaan vaiko antaa vaan kuumua. Ella kuitenkin selvästi rauhoittuu ja keskittyy paremmin treenin loppupuolella, kun on suurimmat paineet saanut purettua. Omaan arviointikykyyni en tässä asiassa ihan täysin luota, kun Aku on niin erilainen kuin Ella ja siihenhän sitä jatkuvasti vertaan. Voi olla, että Ellan kierrokset eivät ole lainkaan liian korkealla, vaan musta vain tuntuu siltä, koska en sellaiseen ole tottunut. Toisaalta Akun jälkeen haluan koiran, joka tekee täysiä ja oon vain tyytyväinen, kun koira kuumuu, vaikka ymmärränkin, ettei sillä vauhdillakaan mitään tee, jos sitä ei pysty hallitsemaan. Ja sitten vielä pitäisi muistaa, että Ella on edelleen ihan pentu ja sekin asia pitäisi ottaa huomioon sen kanssa tehdessä. Oisipa kiva, jos olisi niin viisas, ettei tämmöisiä tarvitsisi miettiä, vaan voisi vain huoletta tehdä niin kuin itsestä parhaalta tuntuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti