Tokotreenausta

Tänään pesiskentällä. Itse olin aika väsynyt, enkä ehkä ihan kympillä mukana, olisi siis voinut jättää treenaamattakin.

Eka Akulla seuraamista. Sellaista perushyvää oli, olisi voinut olla tiiviimpikin, mutta tuo nyt oli ehkä lähempänä sitä, mitä tokossa pitäs olla. Täyskäännöksissä vähän irtos, hinkattiin niitä enemmänkin.

Ellan jälkeen jatkettiin eka ruudulla. Aku oli ihan hepulin rajamailla, oli niin onnellinen päästessään tekemään. Hyppy-loikka-laukka-laukka se meni ruutuun päin, mutta olisi ilmeisesti mieluummin halunnut noutaa, näytti etsivän jotakin. Tarpeeksi läheltä löysi muutaman kerran ruutuun sisään, tosin vähän turhan lähelle etureunaa. Edelleenkään en osaa ottaa ruudun treenausta ollenkaan tosissani, kun ei me sitä ikinä mihinkään päästä kuitenkaan tekemään. Jatkettiin seuraamisella, edisti välillä, kun oli niin innoissaan. Muutama luoksetulon pysäytys, eivät olleet kovin hyviä. Kentällä ja ympäristössä oli aika kova liikenne, lapsia lähinnä, välillä myös koiria, mikä häiritsi omaa keskittymistäni aika kovasti. Loppuun paikkamakuuta. Eka ehkä minuutin pätkä muuten ok, pari kertaa kielsin pään kääntämisestä (Ella haukkui takaviistossa ja joku lapsi kulki ohi). Toka meni huonommin, vinkui (?) ja katseli ohikulkevia lapsia. Kielsin tietenkin kaikesta turhasta.

Ellan kanssa ekalla kerralla ihan vaan leikittiin. Lähinnä narupallolla, kun vetoleikit ei oikein suju, kun ipanan hammastilanne on aika heikko, ei saa kunnon otetta lelusta. Tokalla kerralla sheippasin ruutua, tuntui tajuavan, et nauhan yli kuuluu mennä. Palkkaus on vaikeaa, kun nami pitäisi käydä tunkemassa suuhun, kun koppia ei osaa raukka ottaa ja maasta namin etsiminen kestää ikuisuuden. Yritin narupallopalkalla tehdä istumisia ja maahanmenoja. Jokunen onnistui, mutta valtaosin Ella hyppi tasajalkaa mun edessä ja räksytti. Namipalkalla onnistui paremmin, kun keskittyi. Namipalkan jälkeen narupallo ei kovasti kiinnostanut, lähti perään, mut palas takaisin ilmeisesti katsomaan, saisiko lisää namia. Vähän kun hetsasi, unohtui namit ja lelu alkoi kiinnostamaan, eli ehkä jotain toivoa, että niitä voisi vielä joskus yhdistää. Ja ai niin, narupallon heitto kelpasi luoksetulosta palkaksi oikein erinomaisesti :) Jossain vaiheessa keskittyimen herrpaantui, Ella ilmeisesti lähti Akun syömän siansaparon muruja etsimään. Siitä kun suutahdin, oli Ella vähän hämillään hetken, mutta leikillä palautui. Vähän turhan paljon kyllä tehtiin taas, kun ei noin pienen keskittyminen oikeesti riitä. Paljon tosta koirasta on kyllä opittavaa, tulee paljonkin hetkiä, jolloin en tiiä, mitä koira ajattelee ja miten pitäs itse toimia.