Aku kävi lääkärissä

Akullahan on jo muutaman vuoden ollut satunnaista "oireilua", jonka syyksi fysioterapeutti on aina vaan vahvemmin epäillyt oikeata polvea. Aku ajoittain passailee hypyille ja fysioterapeutin tutkiessa aristaa oikeaa polveaan, eikä anna vetää jalkaa suoraksi. Lisäksi se lenkeillä satunnaisesti ottaa muutaman askeleen takajalka ilmassa, tosin vieläkään en ole saanut selville, liittyykä se aina merkkaamiseen, ainakin joskus sillä vaan jää toinen jalka ilmaan, kun on kiire jatkaa matkaa (ja välillähän Aku siis pissaa molemmat jalat ilmassa). Mä olin jo itsekin aika vakuuttunut polvivian olemassa olosta ja henkisesti valmistauduin jättämään Akun eläkkeelle agilitysta toivoen samalla, ettei sitä leikata täytyisi...

Aku kävi siis keskiviikkona Kivuttomalla Martinan luona esittelemässä polviaan. Akun ollessa vielä hereillä eläinlääkäri ensin kokeili polvilumpioita ja totesi niiden olevan ihan oikeilla paikoillaan. Aku ei selvästikään tykännyt polvensa näpräämisestä ja osoittautui siinä vaiheessa muutenkin niin yhteistyökyvyttömäksi, että sai sitten heti rauhoituspiikin, jotta voidaan vähän paremmin tutkia. Koirapojan ollessa puolitokkurassa pääsi ell sitten paremmin polvea tutkimaan. Polvilumpio oli tiiviisti oikealla paikallaan, ristisiteet kunnossa, eikä turvotusta tai muuta poikkeavaa tuntunut. Sitten pääsi koirapoika röntgeniin, kuvat otettiin alaselästä (tai mikälie se nyt koirilla onkaan), lonkista ja polvista. Lonkista tai polvista ei löytynyt mitään poikkeavaa, selästäkään ei mitään, mistä voisi jotain varmaksi sanoa. Ristiselän/lantion alueella saattoi olla havaittavissa jotain pientä poikkeavaa, mutta siitäkin ell sanoi, että voi johtua ihan vaan kuvasta. Ell totesi, että periaatteessa siellä saattaa olla "jotain epästabiilisuutta", mikä voi edesauttaa lihasten jumiutumista, mutta mitään oikeasti merkittävää sieltä ei löytynyt. Ell kehui Akun luustoa, on kuulemma ihan erinomainen, yleensä tuon ikäisillä koirilla on jo jotain häikkää jonnekin tullut.

Lyhyesti sanottuna Akusta ei etsimälläkään löytynyt mitään agilityn harrastamista estävää vikaa. Eläinlääkäri epäili hyppyongelmien johtuvan lihaksista ja suositteli kunnon lämmittelyä ja koiran venyttelyä ennen suoritusta sekä Back On Track -loimea treenien jälkeen. Takajalan satunnainen ylhäällä pitäminen on todennäköisesti vain tapa, sillä se yleensä viittaa patella luksaatioon tai luupiikkeihin, eikä Akulla kumpaakaan ole. Jalan suoristamisen vastustaminen todennäköisesti johtuu joko jumittavista reiden tai ristiselän lihaksista, ne ovatkin ne, joissa Akulla jumeja on ollut.

Itsekseni olen Akun hyppyongelmia miettinyt ja tullut siihen tulokseen, että ehkä se ei yksinkertaisesti osaa hypätä maksiesteitä reippaasta vauhdista. Passailu nimittäin lisääntyi, kun vauhtia tuli lisää ja Aku passailee reippaasti kulkiessaan usein selvästi, kun taas hitaasta vauhdista se hyppää yleensä hyvin. Luulen myös, että koska Aku tahtoo päästä esteiden yli rimaa pudottamatta, eikä halua tehdä virheitä, se asettelee ne askeleensa niin, että varmasti pääsee ylitse. Ehkä sitä myös jollain tavalla isot esteet hirvittää. Siispä tekniikkaa pitää parantaa ja saada Akulle lisää itsevarmuutta hyppäämiseen. Ehkä helpommin sanottu kuin tehty...

Tulos oli melkoinen järkytys. Tosin erittäin positiivinen sellainen :) Olin ihan varma, että jotain vikaa sieltä löytyy, mutta kun ei niin ei. Ja mä kun olin jo ihan tosissani miettinyt, mitä teen kahdella treenipaikalla yhden pennun kanssa... Lupasin itselleni, että jos Aku saa luvan jatkaa agilitya, mä muutan asennettani. En ollut asenteen muuttamiseen ollenkaan valmistautunut, mutta eipä tässä varmaan muutakaan nyt voi.