Tokotusta

Käytiin eilen pesiskentällä tokoilemassa, molemmat koirat oli siis mukana.

Alotettiin Akun kans liikkeestä maahanmenolla, se oli hyvä. Sitten jatkettiin seuraamisella, joka oli muuten oikein kivaa, mutta varsinkin täyskäännöksissä irtosi aika paljonkin sivusuunnassa. En oikein tiiä, mikä siinä lopulta mättää, kun välillä tekee tosi hyvin ja välillä vähemmän hyvin, enkä mitään logiikkaa siihen keksi. Luoksetulon pysäytyksiä tehtiin jokunen, pysähtyy viiveellä. Mitään hienoa suunnitelmaa mulla ei pysäytyksen opettamiseen ole, tehdään vaan toistoja, josko sillä saataisiin viive lyhemmäksi, kun Aku kuitenkin seis-käskyn ymmärtää. Ehkä onnistuu, ehkä ei. On se jo parempaan kuitenkin mennyt.

Tauon jälkeen tehtiin noutoa. Eka muuten hyvä, mut palautus puoliksi ravilla, tokalla karkasi kapulalle ja perusasento oli väljä. Kolmannessa otin muutaman askeleen taaksepäin, jotta sain Akun laukkaamaan, muuten oli hyvä. Temppuiltiin välissä ja sitten kierrettiin kentällä ollutta puupölkkyä. Kiertäminen oli Akun mielestä kovin kivaa, mutta koska noutaminen on vielä kivempaa, se karkasi hakemaan aika kaukaa bongaamansa noutokapulan. Toi sen hienosti laukalla mulle :D

Ella keskittyi ekalla vuorolla leikkimiseen. Ekaks lähettelin sitä maahan jättämälleni lelulle. Kuvittelin, että en saa sitä maassa paikallaan olevalle lelulle juoksemaan, mutta ihan onnessaanhan se sinne laukkasi nyt muutaman harjoituskerran jälkeen jutun jujun tajuttuaan. Jonain kertana Ella taisi unohtaa lelun olemassa olon, kun sylissäni kannoin sen lelusta kauemmaksi, paremmin tuntuu toimivan, kun sen taluttaa hihnassa lelusta poispäin, kun saa siinä yrittää sinkoilla lelunsa luokse. Muuten lähinnä juoksenneltiin ympäri kenttää, taisteltiin vinkupatukalla ja vähän narupalloakin heittelin.

Tokalla kierroksella yritin tolppaa ympäri Ellaa kierrättää, mut eihän se tajunnut hommasta mitään, vaan tuijotteli vaan kädessäni olevaa lelua. Parin epätoivoisen yrityksen jälkeen leikittiin vähän lisää. Ehkä vähän liikaakin, ihan lopussa Ella lopetti ärisemisen taistellessaan, eikä keskittynyt ihan kympillä. Luulisi, että Akun kanssa olisi oppinut lopettamaan treenit ajoissa, mutta eipä sitten ilmeisesti ole...

Akun kans treenaamisessa mulla on edelleenkin fiilis vähän kadoksissa. Kun ei vaan kiinnosta, ei ole motivaatiota. Miks ihmeessä hinkkaisin sen kanssa jotain ruutua, jota ei ikinä päästä kokeeseen tekemään? Miks opetan sille jotain täydellistä seuraamista, jolla ei ikinä tehdä mitään? Mitä se tekee taidolla noutaa jokin esine ja tulla sen kanssa siistiin perusasentoon? Miksi ihmeessä agilityssa treenaisin jotain käännöksiä pienemmäksi, kun se ei kuitenkaan ikinä tule pärjäämään, vaikka kääntyisi paikallaan ilmssa 180 astetta? Minkä takia opettelisin ohjaamaan sitä, kun en tiiä, paljonko me enää kisataan?

Suomeksi sanottuna tarvitsisin jonkun tavoitteen, että jaksaisin treenata. Agilityssa Akun fysiikka rajoittaa tekemistä, eikä sillä ole maksiesteillä niin kivaa kuin medeillä. Toisaalta välillä olisi kiva kisaamistakin kokeilla, mutta sekin on jäänyt, kun jatkuva kyytien kerjääminen tympii kovasti. Tokossa koko homma kusee siihen h*lvetin paikkamakuuseen. Mä en yksinkertaisesti osaa sitä opettaa vaikka kuinka haluaisin. Paskamaisinta tässä on se, että nyt vuosien vääntämisen jäkeen koiralla ois motivaatiota tehdä, mutta mulla ei oo kiinnostusta. Me tarvitaan joku kiva laji, jossa koiran ei tartte hyppiä 1,5 kertaa ittensä kokosia esteitä eikä maata paikallaan rivissä muitten koirien kanssa.