Eipä ole tullut tänne taas pitkään aikaan raportoitua, joten lätkäistään kolme viikkoa kerralla.
Viikolla 33 makuista ei tullut yhtään mitään. Vinkumista, levottomuutta, nousemista, mun perään lähtemistä jne. jo ihan lyhyillä matkoilla ja ajoilla. Kovin montaa kertaa ei treenattu, kun ei vaan kiinnostanu, kun tuntui, että hommasta ei tule yhtikäs mitään. Olin jo jollain tasolla päättänyt luovuttaa ja lopettaa treenaamisen, mutta...
Viikolla 34 päätin kuitenkin kokeilla vielä kerran. Tossa lähikentällä Akua makuutin, enkä ollut uskoa silmiäni, kun siinä se sitten makasi tyynen rauhallisena. Ihan kuin joku olisi sille jotain rauhoittavia syöttänyt. Tehtiin viikon mittaan joitakin makuita, aikaa keskimäärin pari minuuttia, välillä pitempiäkin. Pääosin ihan täydellistä, jokunen pään kääntäminen mahtui joukkoon, kun piti katsoa takaa ohitse ajavia pyöräilijöitä, en niihin puuttunut, kun muuten oli niin hyvää.
Viikolla 35 jatkui samanlaisena kuin edellisviikolla, pyrkimyksenä tehdä vähintään yks makoilu / päivä. Pääosin ollaan tehty yli minuutin pätkää, yleensä yks pätkä kerrallaan, ja jätetty lyhyemmät vähemmälle. Pisin aika oli joku neljä ja puol minuuttia, mutta siinä Aku loppua kohti vähän vinkui. Muuten joukkoon on mahtunut pari yksittäistä piippausta ja pään kääntämistä, niistä olen kieltänyt. Totesin että en muuten rauhallista makuuta viitsi keskeyttää yksittäisen vilkaisun takia, varsinkin kun yli kymmenen metrin päästä ei koiran luo edes kovin äkkiä pääse. Tiedä sitten, oonko kohta kusessa tämmöisen löysäilyn takia, mutta tähän asti on vaikuttanut toimivan. Kaiken kaikkiaan tosiu hyvää ja rauhallista makuuta ollut, vielä kun olisi häiriössä samanlaista...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti