Kesäpäivien treenailut

Sekä lauantaina että sunnuntaina oli ohjelmassa tokoilua Heini Sepän johdolla. Jokaista koiraa katsottiin yksitellen ja itse sai toivoa, mihin ongelmaan haluaa apua. Mä halusin paikkamakuun neuvoja. Ja neuvoja tulikin, mutten viäkään tiiä, oliko se hyvä vai huono juttu, meni nimittäin pää ihan sekaisin. Heini neuvoi, että lopettaisin Akun palkkaamisen paikkamakuussa. Kehumassa saa (ja pitääkin) käydä, mutta nameja ei käytetä missään vaiheessa. Epätoivotusta käytöksestä kielletään (itse päätän, millaiset kriteerit liikkeeseen haluan), esimerkiksi haistelua ei sallita. Akulla on hyvä maata paikallaan, ei se siihen palkkaa tarvi, kun virettä ei ole mitään syytä turhaan nostaa, kun haluaa koiran makaavan rauhassa paikallaan. Paikkamakuuta pitäisi tehdä ihan ylipitkiä pätkiä, välillä käydä kehumassa koiraa ja toistaa paikka-käskyä kauempana ollessaankin. Pitkällä ajalla saa koiran rauhoittumaan makaamaan paikalleen. Tosi vastahakoisena neuvoja kuuntelin ja ohjeita noudatin. Otettiin siinä sitten makuuta, ihan useampi minuutti. Vähitellen lisättiin matkaa ja häiriötä, yhdessä vaiheessa toista koiraa talutettiin Akun ympärillä ja hyppäsi pariin kertaan tokoesteen, joka oli ehkä metrin päässä Akun vieressä. Aku makasi koko ajan paikallaan ja rauhoittui loppua kohden. Jossain vaiheessa vinkuikin vähän ja siitä kun kysyin, Heini sanoi, että ei ehkä tässä vaiheessa tarvitse siihen puuttua, se jää pois, kun koira rauhoittuu, ja tuossa tilanteessa saattoi vinkua siksikin, kun häiriö oli melkoisen kovaa.

Nytpä en sitten enää yhtään tiiä, mitä tuosta paikkamakuusta ajatella, kun periaatteessa en haluaisi opetustekniikoita kovin helposti vaihtaa. Mutku vanhalla tyylillä homma kusee aikas pahasti, on mennyt huonommaksi, eikä etene. Luultavasti teen jotain väärin, mutta kun en tiiä mitä. Tuo palkkaamattomuus taas tuon yhden kokeilun perusteella tuntui toimivan. Ja nyt kun en tiiä, mitä tekisin, en tee mitään.Tuskin kovin järkevää sekään, mutta en haluaisi tuhota kokonaan parin kuun aikana tehtyä työtä. On tää vaikeeta.

Sunnuntaina ihmeteltiin sitten seuraamista ja tultiin tulokseen, että itse teen kisoissa (luultavaati jännityksestä johtuen) jotain, mikä saa Akun jätättämään. Nättiä seuraamista Aku siinä esitteli, kun tehtiin, ei siinä mitään näyttänyt olevan. Paitsi, että täyskäännöksen Heini neuvoi tekemään nopeammin, ettei Aku joudu hidastamaan sitä omaa tahtiaan ja sen takia jää himmailemaan. Käännökset oikeelle ja vasemmalle oli kunnossa ja kuulemma mäkin osasin kävellä oikein :D

Molempina päivinä tehtiin joitakin liikkeitä ja temppuja siinä odotellessa, ei niissä mitään ihmeempiä, Aku teki mukavalla innolla. Ella kanteli metallikapulaa oikein reippaasti, mutta mitään ei varsinaisesti treenailtu, leikittiin vaan.