Katjan koulutus

Lauantai-iltana liideltiin Ojansivun Katjan agikoulutuksessa. Lämmintä oli yli 20 astetta ja se näkyi sekä mun että Akun toiminnassa. Tai ehkä toimimattomuudessa ennemmin. Akun käytin alkuverryttelyn yhteydessä joessa kahlaamassa, jotta edes vähän viileämpänä pysyisi.

Teemana oli ennakoivat valssit ja niitä valsseja väännettiinkin oikein urakalla. Radanpätkät näytti ehkä joltain tommoselta:


Eka pätkä oli 1-13, rimat 55 tai 60 cm. Aku toimi olosuhteisiin nähden ihan kivasti. Ei sen vauhti läheskään parhaimmillaan ollut, mutta enpä mä sitä odottanutkaan, kun ilma oli tosiaan lämmin ja rata pyörimistä. Aku kulki kuitenkin sen verran, että sitä pystyi ohjaamaan, eikä tarvinnut miettiä, tuleeko se nyt sieltä. Heti välissä 1-2 tuli pitkä kaarros, kun lähdin Akun kanssa melkein samaan aikaan pelätessäni sen vauhdin hyytyvän muuten. Toimi paremmin, kun otin sen ykkösen takana vastaan. Nelosen jälkeinen kaarros oli myös ihan liian pitkä, kun mulla oli muka kiire jonnekin ja tein valssin jonnekin vitosen viereen. Pienemmän kaarroksen sai, kun vähän odotti koiraa ja valssasi nelosen takana pakottaen koiran kääntymään tiukemmin. Vitosen jälkeisessä valssissakin taisi olla jotain vikaa, jollain kerralla Aku menikin siitä sitten aalle putken sijasta.

Toinen pätkä oli 21-34, hypyt 45 cm. Oli jotain niin surkeeta räpellystä, ettei mitään rajaa. Aluksi unohdin radan kahden esteen jälkeen. Uudella yrityksellä menin sekaisin ehkä viiden esteen jälkeen. Seuraavalla kerralla taidettiin päästä rata ihan loppuun asti, mutta valssit oli ihan paskoja ja ihan järjestään myöhässä. Mulla ei yksinkertaisesti keskittyminen enää riittänyt ja Akultakin hyytyi vauhti, mikä taas vaikeutti asiaa entisestään. Ainakin 22:n ja 23:n välinen valssi oli myöhässä, 27:n ja 28:n väliin tullut väärässä paikassa ja myöhässä varmaan sekin, väli 30-34 oli kokonaisuudessaan ihan käsittämättömän vaikeeta tehdä oikein. Varsinkin tuota loppua hinkattiin useempikin kerta, kun ei meinannu onnistua. Lopulta piti käydä tekemässä ne valssit ilman koiraa ja siinä sitten tajusinkin, mitä kuului tehdä. Yritin vielä Akunkin kanssa, mutta en sitten kuitenkaan halunnut tehdä, kun Akun vauhti putosi raville.

Kolmas pätkä oli 11-20 (hypyt 45 cm), tosin alotin Akun kans 12:lta, ettei takaakierto sitä vähäistä vauhtia vie. Hinkattiin eniten valssia välillä 18-19, se kun oli myöhässä, minkä serauksena Aku hyppäsi liian pitkälle, eikä meinannu kääntyä 19:lle. Mutta piru vie, sehän menee nätisti, jos osaa ohjata.

Ihan ihan loppuun tehtiin vielä hyppy-putki-hyppy -suora siansaparopalkalla. Siinä Aku sitten ihan juoksikin.

Ihan hirmuisen kivat treenit oli :) Vähään aikaan ei olla missään koulutuksessa oltu ja mukavaa oli, kun pitkästä aikaa oppi ja ymmärsi jotain (käytännön toteutus on sitten eri asia...), kun on jo jonkin aikaa tuntunut siltä, ettei mikään juttu etene minnekään. Ehkä vielä kivempaa olisi ollut, jos olisi kyennyt keskittymään pitempään kuin puoli tuntia. On aika hilpeetä huomata tekevänsä väärin ja todeta samalla, että ei nyt vaan kykene vääntämään niitä valsseja oikeeseen aikaan. Olisi mielummin satanut vaikka kaatamalla vettä, kun toimintakyky alkaa tippua sitä mukaan, mitä kauemmin on lämpimällä ilmalla auringon paisteessa. Ja Akun kanssa sellaiseen ei yhtään olisi varaa, kun sillähän lähtee sitten vauhti. Olisi ehkä tokalla pätkällä tapahtuneen vauhdin hyytymisenkin voinut osittain estää, jos olis itse ollut paremmin hommassa mukana. Kolmannella pätkällä Aku oli sitten jo selvästi väsynyt, en saanut sitä edes peruututtamalla räksyttämään. Kissanruuan voimalla sentään jaksoi pari toistoa tehdä.

Yllättävän hyvä fiilis jäi Akun hyytymisestä huolimatta ja nyt ihmetyttää, minkä ihmeen takia. Toivottavasti tää homma ei mene takaisin siihen, että oon tyytyväinen, jos Aku edes laukkaa radan läpi. No mutta eipä se sentään haistellut. Paitsi että heti alussa meinasi livistää jonnekin, mutta tuli kyllä perkeleellä takaisin. Ennakkoon pelkäsin paljon pahempaa, joten kohtuullinenkin toiminta oli vaan plussaa, varsinkin kun en voi koiralta vaatia täydellisen innokasta toimintaa, jos itekin oon ihan pihalla. Ehkä yhdet tämmöset innon lopahtamis -treenit vielä menee, mutta ei samanlaisia enempää saa tulla tai mulla on kohta taas radalla ravaileva koikkeripoika, enkä mä sellasta halua. Ei Aku nyt ihan kokonaan kyllästynyt, mutta kuitenkin. Hypyt kuulemma näytti hyviltä, enkä mäkään niissä mitään vikaa huomannut. Voi olla, että johtui hitaasta vauhdista.