Käytiin aamupäivällä agia treenaamassa. Aku oli outo. Tosi outo. Radan rakennuksen aikana se makoili rauhassa kontin vieressä, ei haukkunut tai muuta. Nuuskun suorituksen aikana olin namialustaa vahtimassa ja huomasin, kun Aku näytti pelästyvän jotain. Oli tosi hermostuneen oloinen. Välillä se veti mun luo ja välillä vastakkaiseen suuntaan, välillä seisoskeli häntä koipien välissä. Näytti ajoittain tosi pelokkaalta.
Omalla vuorolla tehtiin hyppy-hyppy-putki -suoraa namialustalle. Hypyt 40 cm. Aku oli ihan omissa maailmoissaan, pyrki pois kentältä, autolle päin. Tehtiin suora kerran, oli tosi laiska, laukkasi hitaasti. Sitten pelkkä putki, ei siinäkään oikein vauhti. Sit pelkkä putki palkkana siankorvan pala. Sitten kun olin Akua kantamassa (vähän se silleen puoliks roikkui sylissä) suoran päähän, se kesken kaiken vinkaisi lujaa. Laskin Akun maahan, se jäi siihen istumaan vinkuen ihan kuin sattuisi johonkin. Taisi mennä makaamaankin hetkeksi (en oo kyllä varma). Hetken päästä näytti olevan taas normaali, heittelin sille muutaman namin, haki ne ihan ok. Otettiin sitten hyppy-hyppy-putki hyppyjen ollessa 25 cm, juoksi reippaammin kuin ekalla kerralla.
Välissä sitten ihmeteltiin. Kopeloin Akun läpi, ei aristanut mitään paikkaa. Heidikin kopeloi läpi, ei edelleenkään mitään. Liikkui normaalisti. Käytiin vähän kävelemässä.
Taas vuoroa odotellessa Aku oli hermostuneen oloinen, pyrki mun luo. Oman vuoron tultua mentiin kentälle ja yritin ottaa vähän tokoa. Sivulle tuli, mutta oikein muuta ei kyennyt tekemään. Luoksetuloa yritin, mutta Aku lähti hipsimään mun perään. Ei siihen saanut kunnon kontaktia. Lopulta onnistuin sitä kuumuttamaan siansaparon avulla. Otettiin sitten kepit-A-putki-putki-hypyt (maxina). Siinä oli vauhtiakin, ihan semmonen normaali meininki. Ekalle hypylle passaili vähän, toinen meni paremmin. Sit putki-hyppy-putki-putki-A-kepit. Kepit jätti kesken (en muista, teinkö siinä jotain), muuten meni oikein kivasti, ihan irtoskin. Otettiin viä putket-A-kepit uudestaan, tällä kertaa pujottelu ihan loppuun asti. Ei vauhti mitään tykitystä ollut, mutta reipas kuitenkin ja Akulla tuntui olevan hauskaa.
Sitten kun lopetettiin treenaus, alkoi Aku taas näyttää hermostuneelta ja pyrki autolle päin. Meni jopa itsekseen autoon istumaan, kun repun sinne heitin. Käytiin kävelemässä vielä lopuksi ja siinäkin Aku tuntui tosi vaisulta, häntä nousi vain Nuuskun takapäätä haistellessa. Autoon meni lopuksi mielellään ja kiltisti odotti etupenkin jalkatilassa, kun esteitä kannettiin takas koppiin. Ei se yleensä siellä pysy. Noljakkaan saavuttua Aku samanlainen kuin yleensä treenien jälkeen: rauhallinen, haisteli hajuja ja häntä oli normaalisti ylhäällä.
En oikeastaan enää osaa edes arvailla, mikä on vialla. Fyysiseen kipuun ei suoraan viittaa muu kuin tuo ihmeellinen vinkaisu ja sitä seurannut uikutus. Sekin tilanne oli sellainen, että ongelmaksi en tarjoisi niitä, mitä aiemmin olisin veikannut. Anaalirauhasvaivat tuli mieleen Akun reagoinnista (vinkaisee ja istuu maahan, tehnyt samaa aiemmin, tosin vain kotona) ja ne tyhjensinkin heti kotiin tultua ja tavaraa kyllä tuli. Henkisellä puolella sillä taas tuntuisi olevan kovastikin ongelmaa, ei se ole ennen tuollainen ollut. Ainoa, minkä keksin mahdollisesti Akua pelottaneen, oli meteliä pitäneet kaivinkoneet jonkun matkan päässä. Sattuuko sitä ja se sen takia ottaa painetta vai pelkääkö se ja sen takia reagoi kipuun herkemmin? En ymmärrä. Jos lisää outouksia alkaa tulla, niin lääkäriinhän tuo lähtee, vaikka ei mulla kyllä ole hajuakaan, mitä siitä alettaisiin tutkia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti